Käypä Hoito suosituksessa autismi määritellään keskushermoston kehitykselliseksi häiriöksi, jolle on ominaista laaja-alaiset ja pysyvät sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation erityispiirteet sekä rajoittuneet, toistavat ja joustamattomat käytösmallit, kiinnostuksen kohteet tai aktiviteetit. Nämä ovat autismin diagnostiset kriteerit uuden Käypä Hoito-suosituksen mukaan, ja diagnooseilla on paikkansa sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä. Jokin tuossa määritelmässä kuitenkin herättää pienen irvistyksen, ehkä osin myös noloutta ja myötähäpeää. Mikä yksinkertaistetussa määritelmässä on vikana? Ainakin se, että määritelmä on patologisoiva ja stigmatisoiva. Tämän lisäksi autisminkirjon alle mahtuu niin paljon niin heterogeenistä väkeä, että jos olet tavannut yhden autistin, olet todellakin tavannut vain yhden autistin. Sen perusteella et tiedä autismista yhtään sen enempää, kuin tavattuasi kenet tahansa ihmisen. Tätä kapeaa autismin määritelmää vastaan kapinoi neuromoninaisuuden liike (neurodiversity movement).

Termiä neurodiversity käytti ensimmäisen kerran Judy Singer työssään Odd People Inn – The Birth of Community Amongst People on the ”Autistic Spectrum” vuodelta 1998. Harvey Blume kirjoitti samana vuonna tekstin Neurodiversity, joka nosti termin laajempaan julkisuuteen. Neuromoninaisuus on kansainvälinen liike, joka edesauttaa neuromoninaisuuden tunnistamista, tunnustamista, hyväksyntää ja inkluusiota. Neuromoninaisuuden ytimessä on ajatus siitä, että neurokirjo on osa ihmisen neurologian luonnollista monimuotoisuutta, eikä sitä sen vuoksi tulisi käsitellä sairautena/(kehitys)häiriönä tai vammana. Neuromoninaisuudessa korostetaan yksilön vahvuuksia ja voimavaroja, ja tavoitteena on luoda inklusiivisempi ja sopeutuvampi yhteiskunta, jossa osallisuus olisi mahdollista kaikille. Liikkeen tavoitteita on muun muassa:

• Neuromoninaisuuden hyväksynnän lisääminen; Tietoisuuden lisääminen siitä, että neuromoninaiset henkilöt ajattelevat, tuntevat, havaitsevat ja kokevat maailman eri tavalla kuin neurotyypilliset henkilöt. Tätä eroa tulisi kaikkien kunnioittaa, ja kaikkien tulisi se hyväksyä.
• Itsenäisyys ja omien oikeuksien puolustaminen; Liike kannustaa neuromoninaisia hyväksymään identiteettinsä (on se henkilö ensin tai autismi ensin), sekä puhumaan ääneen ja vaatimaan oikeuksiaan, sekä yhteiskunnan mukautumista neuromoninaisten tarpeisiin.
• Osallisuus ja inkluusio; Ympäristöjen ja asenteiden muokkaaminen niin, että neuromoninaisilla on samat mahdollisuudet valita oma osallisuutensa aste eri yhteiskunnan alueilla kuin neurotyypillisillä
• Koulutus ja tietoisuus; Liike tähtää tietoisuuden lisäämiseen neuromoninaisten henkilöiden kohtaamista vaikeuksista, erilaisten myyttien kumoaminen neuromoninaisuuteen liittyen, sekä yleisen asenneilmapiirin korjaamiseen hyväksyvämpään suuntaan.
• Oikeudenmukaisuus ja tasavertaiset mahdollisuudet; Liike haastaa syrjiviä toimintamalleja, ja pyrkii
• lisäämään tietoisuutta tasavertaisten oikeuksien ja mahdollisuuksien toteutumisesta neuromoninaisten näkökulmasta.

Kuinka nämä periaatteet voivat toteutua kuntoutuksessa?

Neuromoninaisuutta vahvistavat kuntoutuskäytänteet

Odd People Inn – The Birth of Community Amongst People on the ”Autistic Spectrum”